The end.

Heippa kaikki! Tämä blogi jää nyt ainakin näillänäkymin unholaan. Alan postailemaan yhdessä kavereideni kanssa, ja suosittelen teitä siirtymään seuraamaan sitä blogia, sillä sinne tulee postausta aktiivisesti, monesti viikossa. Blogiin pääset tästä :)
Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille, ilman teitä en olis tätä jatkanut, kiitos <3

Poika pakkaa kamas, me ei tulla enää takas.

Sul on hyvä suunta, sul on oma pää, älä tähän tuleen makaamaan jää.

Heipskukkuu! Ylläolevissa kuvissa näkyy konfirmaatio päivänä otettuja mekkokuvia rakkaiden ystävieni kanssa, jotka tuli vielä illalla onnittelemaan ja morjestamaan. Kuvissa näkyy myös Turun vanha kaupungintalo ja herkkuruokaa. Olin tänään äiteenkanssa Turussa turisteilemassa. Ihan aluks etittiin joku houkutteleva ravintolalaivan ruokalista. Kaikkein houkuttelevin tälläkertaa oli ravintolalaiva Cindy ( jota muuten suosittelen lämpimästi ), jossa syötiin kalaruokaa. Oli varmaan joku Jumalan maanpäällinen olemus toi mun ruoka, koska oli aivan hirrrrrveen hyvää!

Käytiin samalla reissulla Aboa Vetuksessa ja Ars Novassa ( mun henkilökohtainen mielipiteeni on, että toi Ars Nova kuulostaa joltain Perse Novalta, en osaa perustella ). Viimekerta kyseisessä museossa oli kauankauan sitten, kun en edes tainnut uskaltaa mennä sinne pelottavan musiikin takia ( sori mamma ). Ihan mielenkiintoinen paikka, ja hemmetin karmivakin.

Ars Novasta mulle taas jäi hitusen toisenlaiset ajatukset. Tai oikeestaan Aboa Vetuksen karmivuus ei ollut mitääään tähän verrattuna! Oli huoneita, joissa pyöri filmejä. Ensimmäisessa oli kuvista koottu animaatio jossa meni luista tehtyjä pikkutyyppejä. Olihan sekin outo mutta hold on..
Seuraavaks istahdettiin säkkituoleille kattomaan kokonaiselle seinälle heijastuvaa filmiä. Kuulokkeista kuulu mindfuck musiikkia ja heikosti jotain englanninkielistä naisen puhetta jossa toistettiin samaa asiaa. Ruudulla välkky rakeisia värejä ja näky välillä nainen, jonka naama oli peitetty mustalla neliöllä. MITÄÄÄ?!
Sitten kuljettiin huoneen läpi, jossa katosta roikku hamahelminauhoja, ja aina välissä oli pahvinen ihminen. No, eipä siinä. Sitten mentiin kultasten narujen läpi huoneeseen jossa välkky valoja ja seinät oli täynnä erivärisiä julisteita ja keskellä oli pöytä täynnä telkkareita ja värikästä roinaa ja huoneessa soi joku ihme jumputus. Oli melko samanlainen fiilis (uskoisin) ku, kaikilla telkkarissa vähän kovemmanluokan bileissä käyvillä, aineissa olevilla ihmisillä. Kävi ilmi että se oli joku huume huone. Telkkareista tuli ohjelmaa jossa näky huumeiden käyttöö. Olis kiinnostanu tietää siitä huoneesta jotain tarkemmin. Noh, ensinnäki vaikka että mikäs helevattu sen idea oli?!
No nyt tulee kohokohta! Mentiin tän huumehuoneen läpi pimeeseen huoneeseen, jossa taas oli isolle seinälle heijastettu filmi. Filmissä seiso joku ihminen ( tai nukke, i have no idea ?! ) vuorenhuipulla, ja huojus sairaan ärsyttävästi. Löydettiin seinältä lappu, jossa kerrottiin että siinä taiteilija on halunnut kuvastaa naisen elämää suolitukosten tai ummetuksen tai minkälie ilmavaivojen kanssa...Kuulokkeista kuulu ääntä, joka oli muokattu matalaks mut oli selkeesti naisen. Se puhu englanniks jotai mut mitään selvää siitä ei saanu.
Mua ärsyttää!!!! Mitä hittoa oikeesti mitämitämitämitä?!

Mä muuten lähden huomenna taas Raumalle kattelemaan lehmiä ja Hannaa. Viimoisia kesäloman viikkoja viedään, ja maaseutu on ehkäpä paras paikka nauttia kesästä. Siispä blogiin en postaa, mutta kun taas kotiudun niin pyrin postaamaan hetimiten!

Tein muuten Askin. Kyselkää siis multa pliispliis kaikkea mahtavaa ! http://ask.fm/veeraauu

RIPPILEIRI ♡

Vihdoin ja viimein! Sormella osottelematta ja nimiä mainitsematta, oletteko nyt tyytyväisiä Reetta ja Ellen :) Noeivais. Mulla on taas ollut liian pitkä postaustauko, mutta nyt korjaan tilanteen! Mulla siis oli rippileiri 16.7-23.7 välisenä aikana. Olin odottanut sitä koko vuoden. Olin kuullut niin paljon mahtavia juttuja ripareista, että odotukseni olivat todella korkealla, ja mietin moneen otteeseen jopa pettyväni. Kun vihdoin istuin bussissa kohti Viherlahtea muiden leiriläisten kanssa, en voinut kuvitellakaan, mitä tuleman piti.













Tässä leiri kuvia, kaikkia en saanut mitenkään tähän postaukseen. Kaksi alinta kuvaa on Jukan ottamia, eli kaikki kunnia niistä hänelle:) Leirillä naurettiin, syötiin, syötiin, naurettiin, syötiin ja naurettiin. Välissä myös vähän itkettiin, mutta sitten taas naurettiin ja sen päälle vähän syötiin. Elämäni paras viikko. Ihan mahtava leiri, ihan mahtava porukka, ihan mahtavat isoset, ihan mahtavat ohjaajat, ihan mahtavat leikit, ihan mahtavat sketsit ♡ Parempaa leiriä ei olis voinut toivoakkaan. Teistä tuli mulle hirveen tärkeitä ja toivon että pidetään yhtä vielä pitkään, mieluiten vaikka loppuun asti!

" Can you hear this melody, it's the best what i can do, cause you only now you listen and I hope that you'll save me soon. You make me me crying cause you don't care about me. You are killing nature, but why. Where is the reason just could you tell it to me. You have to listen cause my name is Planet Earth "

 

Sitten tuli konfirmaatio ja juhlat. Aamulla käytiin tallilla ottamassa kuvia Wellesinkanssa. Kuvista tuli ihan hyviä, vaikka jouduttiin lähtemään parhaalta mahdolliselta kuvauspaikalta, koska hevonen vallan villiintyi.

 





ps. huomasin että jotkut kuvat jättävät jälkeensä ärsyttävän hajuraon. En saa sitä korjattua, joten älkää välittäkö niistä liikaa :)